Sotalapsi nro 5565.

Äiti lähetti minut Ruotsiin 1944 maaliskuun 1 päivänä, jolloin olin 2 vuotta ja 7 kk. Helsingin raskaat pommitukset aiheuttivat pelkoa. Isäni oli työkomennuksella ja äitini oli minun ja sisareni kanssa yksin. Sisareni oli 8 vuotta minua vanhempi. Itse en muista matkasta mitään mutta minulle on kerrottu että aina kun venäläiset pommikoneet lensivät yli juna pysähtyi ja ihmiset juoksivat ulos metsään piiloon. Menimme pohjoisen Haaparannan kautta.

Ruotsissa pääsin Bardunin perheeseen joka asui n. 6 km Norrköpingin pohjoispuolella Loddby nimeltään. Paikka oli sulfiittitehtaan yhteisö ja Ruotsi-isäni oli esimies tehtaalla.

Perheeseen kuului kolme henkilöä, isä, äiti sekä heidän 20-vuotias poikansa Lennart, joka oli ilmavoimissa. Heillä oli myös tytär mutta hän oli naimisissa ja asui muualla.

Sen lisäksi että isä-Elvin oli tehtaalla esimiehenä hän myös hoiti Loddbyn kartanon puutarhaa. Äiti-Karin oli kotiäiti joka paistoi, leipoi, hillosti, mehusti yms. Söimme aamiaista, aamupäiväkahvit, lounas, iltapäiväkahvit, illallinen ja iltapala.

Nyt on selvinnyt että en ollut ainoa sotalapsi Loddbyssä siellä oli ainakin kaksi muuta tyttöä myöskin. Sisareni Göta tuli "äidin" ja "isän" kutsusta. Hän kävi talvella 1944-45 koulua Jurslassa.

Ensimmäisenä iltana olin pyytäyt heidän heittämään kissa ulos. Heillä ei ollut kissa mutta kylläkin koira,  Roy nimeltään. Meistä tuli mitä parhaimpia ystäviä.

Vietin joulun Loddbyssä, mutta minulla ei ole mitään muistoja olinhan vasta 3,5 vuotias.

Matkustimme kotiin  Suomeen 1.5.1945 laivalla s/s Brynhilde.

Enimmäkseen matkustin Ruotsiin laivalla joka kesä. Koulun kesäloman ensimmäisenä päivänä matkustin Ruotsiin ja tulin takaisin syksyllä päivää ennen kuin koulu alkoi.
Vuonna 1951 matkustin lentokoneella, DC3:lla Malmin lentokentältä Brommaan Tukholmaan.
Yleensä setä ja Lennart olivat minua vastassa junalla Tukholmassa mutta kun setä hanki auton täti ja hän tulivat ajamalla minua vastaan.

Kävimme usein kiertoajelulla ympäri etelä Ruotsia.
Setä selosti paikkakunnista paljon tietoja, historia ja sen sellaista. Kävimme monissa paikoissa ja loppujen lopuksi tunsin Ruotsin paremmin kuin Suomen.Äitini tuli Ruotsiin 1958 vierailulle. Teimme kiertoajeluita.

Elvin-setä kuoli vuonna 1970, Karin-täti eli vielä 14 vuotta, hän kuoli 1984.

Vuonna 1994 kävin viimeisen Loddbyssä Lennartin kanssa.
Kauppa oli poissa. Puutarha oli poissa. Missä aikaisemmin oli niittyjä oli rakennettu taloja.

Tämä urheilupuisto oli edelleen jäljellä.

Tehdas oli poissa, vain portti oli jäljellä

        talo jossa asuimme oli poissa                         

Minulla on vain hyviä muistoja sotalapsena olemisesta ja nuoruuselämäni oli paljon rikkaampi ja monipuolisempi kun se olisi ollut stadilais likalle Suomessa.